Tässä vaiheessa voin kuitenkin sanoa sen positiivisen asian Flickr:stä, että jos eteen tulee jotain kuvattavaa jonka halua saada nopeasti nettiin kaikkien katsottavaksi, on Flickr siihen oiva palvelu. Kännykkään (iPhone, Android ja Windows Mobile) nimittäin löytyy sovellus jolla voi lähettää ottamansa kännykkäkuvan suoraan omaan Flickr-tiliin ja näin ollen kaikkien nähtäville alle minuutissa. Saa nähdä vain, että onko tälle ominaisuudelle todellisuudessa käyttöä. Myrskybongausmatkoilla voisin kuvitella, että muut bongarit voisivat olla kiinnostuneita suhteellisen tuoreista myrskykuvista.

Jos joku teistä on Flickr:ssä, niin minut löytää sieltä käyttäjätunnuksella HorusHarrison (joka on muuten myös geokätköilytunnukseni).

Ei siis ihme, että nyt noin kuukauden päästä (5.-6.6.) tapahtuva Venuksen ylikulku nostattaa tunteita ja mielenkiintoa. Jo aikoinaan päätimme Jarin kanssa, että pyrimme havaitsemaan myös vuoden 2012 ylikulun kokonaisuudessaan jossain päin maailmaa. Noh tämän seurauksena olemme päätyneet matkaamaan pohjoiseen Norjaan, Nordkappiin. Nordkappia pohjoisemmaksi tosin emme enää voisi juuri mennäkkään, ainakaan autoilemalla. Matkasuunnitelmat on nyt lyöty lukkoon. Mökit vuokrasimme jo aikoja sitten ja nyt viimeisimpänä varasimme vuokra-auton. Päädyimme vuokra-autoon ihan sen vuoksi, että kellään matkalaisista ei ole omaa autoa jonne kaikki tarvitsemamme tavarat mahtuisivat. Reilun viikon reissua varten pitää kuitenkin ottaa aika paljon tavaraa mukaan. Mukaan lukien kaukoputki, Härkämäen Lunt-aurinkoteleskooppi. Tarkoituksemme olisi saada mahdollisimman hyviä h-alpha -kuvia Auringosta ja Venuksesta sen edessä. Kuvaamista pitää kuitenkin harjoitella ennen reissua ja olemme sopineetkin, että harjoittelemme kuvaamista helatorstaiviikolla.

Enemmän tietoa “Nordkapp Expedition” -ryhmämme matkasta ja suunnitelmista löytyy Jarin Pimennysmatkaaja-blogista. Kannattaakin tallentaa blogin osoite tietokoneelle muistiin, koska se tulee olemaan myös blogi joka seuraa matkaamme mahdollisimman reaaliajassa.

Valitettavasti konferenssipaikan ja hotellin nettiyhteydet olivat niin onnettomat, että blogiin kirjoittamisesta ei tullut mitään EGU-viikon aikana. Vaikka konferenssipaikan nettiyhteydet olivat parantuneet edellisiin vuosiin verrattuna, niin edelleen netti takkusi. Huomasin, että aina kun sessiot päättyivät ja ihmiset valuivat tauolle, niin netti kaatui lähes välittömästi. Pitikin ajoittaa omat nettisurffailut sessioiden ajaksi tai aamuksi jolloin konferenssipaikalla ei ollut vielä hirveästi porukkaa.

Galleriassani on hieman kuvia Wienin EGU-matkasta. Sää sentään suosi tällä kertaa ja torstaina sekä perjantaina saimme nauttia todellisesta kesäsäästä.

Nyt kun lehti on onnellisesti valmis, niin voin keskittyä rauhassa tulevan viikon Itävallan EGU-matkaan. Tai noh keskittymistä on “häirinnyt” se, että konferensissa esittelemäni posteri pitäisi saada valmiiksi ja tulostettua. Mutta onneksi tässäkin asiassa olen ajoissa liikenteessä ja suurin kiire asian suhteen saatiin vältettyä. Ensi viikolla onkin sitten tarkoitus kirjoitella blogiini hieman Wienin kuulumisia ja mm. siitä miten posterisessioni meni. Kannattaa siis seurailla blogiani.

Avaruusluotaimen 2/2012 kansikuva. Kuva: Antti J. Niskanen.

Loppukuusta pitäisi sitten, jo perinteiseen tapaan, suunnata EGU 2012 (European Geosciences Union General Assembly 2012) -konferenssiin. Tämän vuoden konferenssi taitaa olla jo neljäs perättäinen johon otan osaa. Sen vuoksi alkaakin Wienin keskusta olemaan jo lähes yhtä tuttua seutua kuin Helsingin keskusta. Ehkä jopa tutumpi jossain mielessä. Kuten aikaisempinakin vuosina, pitää EGU:ssa esitellä MetNettiä posterin kera sekä osallistua useaan EU:n FP7 Europlanet-hankkeen kokoukseen.

Europlanet-hankkeesta puheen ollen. Kävin nyt huhtikuun alussa Lontoossa UCL:ssä Europlanet-kokouksessa ja ko. matkan kuvia voitte tsekata galleriastani.

Esitelmien lisäksi oli erityisen ilahduttavaa nähdä se, että eteläisestä Suomesta oli paikalle saapunut monta näytteilleasettajaa. Edustettuina olivat mm. Ursa, Kallioplanetaario, Alnilam, Härkämäen planetaario, Teknofokus ja Ilmatieteen laitos. Allekirjoittanut vastasi IL:n pienestä ständistä ja seuraaville tähtipäiville pitää ottaa huomattavasti enemmän karkkia ja kyniä mukaan. Ne kun loppuivat jo ensimmäisenä päivänä.

Yksi tähtipäivien kohokohdista oli jälleen kerran Ursan Stella Arcti -tunnustuksien jakotilaisuus lauantai-iltana. Tuskin oli suuri yllätys se, että tunnustukset menivät Emma Herraselle ja Toni Veikkolaiselle. Edellä mainittujen lisäksi Marko Pekkola palkittiin Stella Arcti -maininnalla. Pekkola kun on aiemmin jo palkittu varsinaisella tunnustuksella jonka voi vain saada kertaalleen. Tunnustuksien tarkemmat perustelut löytyvät Ursan lehdistötiedotteesta.

Niin mites sitten se SATS:n kevätkokous? Kokouksen aluksi yhdistyksen puheenjohtaja Sampo Niskanen piti esitelmän tuoreesta Haisunäätä-raketin laukaisusta. Esitelmän aikana ja sen jälkeen käytiin mielenkiintoisia keskusteluja itse raketin lennätyksestä sekä tekniikasta mitä raketin hyötykuorma pitää sisällään. Luulen, että itse lennätyksestä on enemmänkin juttua seuraavassa Avaruusluotain-lehdessä. Itse kokous meni sitten ihan normaalin kaavan mukaan, ilman mitään sen suurempia yllätyksiä.

Lehtihän on todella pitkäikäinen. Ensimmäinen lehden numero näki päivänvalon jo vuonna 1960. Tänä vuonna lehdestä on menossa jo 47 vuosikerta. Joten ihan joka vuosi lehti ei ole ilmestynyt, kuten nokkelimmat voivat edeltä olevasta vuosikertamäärästä laskea. Kuitenkin viime vuosina lehti on vakiinnuttanut paikkansa ehkäpä tärkeimpänä SATS:n vuosittaisena “tuotoksena”. Tai ainakin näin voisi päätellä tuoreimmassa numerossa olevasta jäsenkyselyn tuloksia käsittelevästä artikkelista. Lehti koki uuden nosteen vuonna 2006, kun Merikallion Sini aloitti päätoimittajana (ja taittajana). Sinin jälkeen, vuonna 2010, vetovastuun otti Tiera Laitinen. Samalla minusta tuli lehden taittaja.

Tiedän, että Suomessa on paljon avaruudesta kiinnostuneita ihmisiä ja suosittelenkin teille kaikille, että tutustutte Avaruusluotaimen sisältöön lehden arkistosivulla. Lehti tulee jäsenetuna kaikille SATS:n jäsenille neljä kertaa vuodessa, mutta sen voi myös tilata erikseen, ilman jäsenyyttäkin. Vähän mainospuheeksihan tämä meni, mutta ei sillä väliä.

Avaruusluotain 1/2012 kansi.

Mutta summa summarum, vaikka NASAn rahoitus marslentoihin pienenee, ei se tarkoita sitä, että ne loppuisivat kokonaan. Venäjä, Eurooppa (siis ESA) ja ennen kaikkea Kiina ottavat NASAlta “vapautuneen” roolin Marsin tutkimuksessa. Varsinkin Kiina on panostamassa valtavasti resursseja avaruusteknologiaan ja tutkimukseen seuraavien vuosikymmenien aikana. Monet asiantuntijat ovatkin jo sanoneet, että ensimmäinen ihminen Marsissa saattaakin olla kiinalainen. Ajatus ei ole ihan tuulesta temmattu, kun seuraa miten Kiinan panostukset avaruustukimuseen ovat kasvaneet vain muutamassa vuodessa.

ExoMars -mönkijä on tarkoitus lähettää Marsiin vuonna 2018. Kuva: ESA/AEOS – Medialab.